perjantai 28. lokakuuta 2011

Ollakko vaiko eikö olla tutti - kas siinä pulma

Meillä tai siis minulla on tuttiongelma.

Rakas lapsemme on suuorientoitunut eli suussa pitää olla jotakin kun kiukuttaa, hermostuttaa tai väsyttää. Erityisesti nukkumaan mennessä uni ei tule silmään millään ellei suu täyty.

Olen yrittänyt kaikkeni jotta tutti pysyisi poissa lapsen nukuttamiskuvioista. Olemme kanniskelleet, heijanneet ja loikkineet pitkin asuntoamme, jotta toinen saisi unesta kiinni. Tämä käy hyvästä kuntoilusta, mutta on hermoja raastavaa pidemmän päälle.

Toinen vaihtoehto on tutti. Kun sen asentaa lapsemme suuhun tulee uni nanosekunnissa. Huudosta kouristeleva ja kirkkaanpunainen lapsosemme muuttuu tyynen rauhalliseksi ja väri vaalenee.

Ongelma on se, että kun uni tulee silmään myös tutti tipahtaa. Ja kas, taas huudetaan. Ja tätä rallia saattaa jatkua sitten vaikka kuinka monta tuntia. Ristiriitainen dilemma siis: tutti toisaalta jeesaa, toisaalta aiheutta lisäharmia.

Muutoinkaan en ole varma pidänkö tutista. Tuntuu kuin tulppaisin lapseni hiljaiseksi. Kun lapsi vaatii huomiota, isken tulpan suuhun ja oma aika alkaa. Helppoa, mutta jotenkin ahdistavaa. Tutin tulppaamisominaisuutta käytän kyllä ilomielin kun ollaan kylässä, autossa, vaunukävelyllä, kaupoilla tai neuvolassa. Tällöin äidille kelpaa kaoottisen huutamisen ja lapsen hysteerisen heijaamisen sijasta rauhallinen kopassaan tuttia mussuttava vauva.

Kotona tulppaus taasen tuntuu jonkinasteiselta välinpitämättömyydeltä. En missään nimessä tuomitse muiden tutinkäyttöä, tuntuu vain siltä, että itse käytän helposti tuttia siinä tilanteessa kun haluan hetken omaa aikaa enkä jaksa viihdyttää lasta. Tästä tunteesta kumpuaa myös termi tulppaus.Tutti on oikotie onneen ja helppo ratkaisu. Se täydentää lapsen turvattomuuden tunteen välittömästi.

Neuvolasta tuttia suositeltiin oikein olan takaa juuri tästä syystä. Se otettiinkin meillä riemusta kiljahdellen vastaan sillä lapsemme näytti rauhoittuvan siitä. Tuttia tungettiin lapselle milloin missäkin. Kun kuitenkin huomasimme, että ipana jää heti tuttiin koukkuun eikä suostu enää millään rauhoittumaan ilman suuntäytettä, joutui tutti pannaan. Addiktiomme kasvoi liian suureksi.

Yritämmekin nykyään pärjätä mieluummin ilman sitä taivaallisen ihanaa imuketta (paitsi edelleen julkisilla paikoilla). En halua, että lapseni tai oma tuttiaddiktioni kasvaa liian suuriin mittasuhteisiin.

Onko tuttiaddiktiota tai sen vaaraa myös muilla vai kohkaanko asiasta turhaan?

6 kommenttia:

  1. En oo kommentoinut sulle aikoihin, kun oon ollut niin hämmästynyt siitä, miten voikin vauvat toimia ja kehittyä niin samalla lailla, kun sun kirjoitukset on ihan suoraan meidän arjesta.

    Nyt kauhistuin vähän tuosta tuttiasiasta. Sairaalassa pistettiin Liljan suuhun tutti ja siitä lähtien on sitä mussuttanut, taitaa olla samalla tavoin suuorientoitunut. En olisi halunnut tuttia antaakaan, mutta mies tottui sen käyttöön, kun eihän vauva saa itkeä. No, pelkäsin, että eikö osaa olla ilman, kunnes vähän alle 2kk iässä jätti sen pois siitä "hengailuajasta" ja viihtyy paremmin ilman tuttia esim. leikkimatolla eikä lussuta enää koko ajan. Mutta se, mistä kauhistuin, oli toi nukahtaminen. Ei todellakaan tuu nukkumisesta mitään, ellei oo tutti suussa ja illasta riippuen ravataan sängyn vieressä nostamassa tuttia. Sitä teen tässä parhaillaankin...

    VastaaPoista
  2. Jätin todella tutin nukkumispuuhista pois kun yhtenä iltana juoksin klo 22-24 koko ajan tuttiravia kahden sängyn välillä.

    Tästä lähtien olemme olleet siis ilman sitä, mutta juoksemme sen sijaan lapsi sylissä tuon saman ajan ympäri kämppää hyssytellen ja nukuttaen.

    En tiedä kumpi on parempi, mutta toivo elääettä se joskus nukahtaisi itsekseen ilman sylin apua. Kait se on niin pieni että sitä ei voi vielä vaatia?

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on valtava imemisen tarve. Poika sai myös sairaalassa jo ensi kontaktin tuttiin, vaan nyt se sama tutti, eikä myöskään ne muut tutit enää kelpaa. Poika haluaa siis imeskellä vain tissiä ja sepä aiheuttaa tässä äidissä välillä turhautumista.. Tissiä siis tarvitaan joka käänteessä, nukahtamiseen, rauhoittumiseen, syömiseen ja muuten vaan lutkuttamiseen. Yölläkin poika imee tissiä sen seitsemän kertaa. Tutti kelpaisi tälle äidille, vaikken alunperin ollut siitä yhtään innoissani. Tosin olen kyllä miettinyt tuota samaa sen muutaman kerran mitä meillä on tutti pysynyt suussa pidempään kuin minuutin.. Miten sillä voi nukuttaa lapsen jos se tippuessaan herättää???

    VastaaPoista
  4. Tämäpä on juuri ongelman ydin!

    Tsemppiä sinulle, kun olet joutunut jättitutiksi! meillä tämä ei käy päinsä, sillä tidiraivarit ovat arkipäivää ja lapsella on ihana viharakkaussuhde maitotehtaisiin. Niistä tuskin olisi pysyvästi ihastumisen kohteeksi..

    VastaaPoista
  5. Hei asun taalla jenkeissa ja meillakin on ihan sama tuttiongelma. Netista sitten loytyi tahankin kaupallinen ratkaisu kuiten kaikelle muullekkin taalla jenkkilassa. Tilasin joululahjaksi juuri yhden naista "pehmoelaintutinpidikkeista". Voin sitten kertoa toimiiko se...

    http://www.amazon.com/Wubbanub-Infant-Pacifier-~-Giraffe/dp/B003CK3LDI/ref=sr_1_3?s=baby-products&ie=UTF8&qid=1324333217&sr=1-3

    Naita kuulemma kaytetaan vauvojen teho-osastoilla myos tuttia pitelemassa... Tieda sitten.

    VastaaPoista
  6. Kerrohan ihmeessä miten kävi, tutti lentelee edelleen erityisesti nukkumaan mennessä - jopa pinnasängystä lattialle asti...

    VastaaPoista